Ajatuksia wanhojen tansseista

Kirjoitan nyt aiheesta, joka on minulle ja no melkein kaikille lukion kakkosluokkalaiselle ajankohtainen, nimittäin vanhojen tansseista.  Katsoin youtubesta videoita tästä aiheesta ja ajettelin, että miksipäs ei, voisin minäkin tästä kirjoittaa ja jakaa hieman vinkkejä niille, jotka tulevaisuudessa tulevat vanhat tanssimaan. Ainakin niistä ”valmisteluista” minulla kun on jo kokemusta. Ja samalla vähän myös kerron omia mielipiteitäni aiheeseen liittyen.   

Kuvat: We♥It

Parin hankkiminen

Kaikkihan sen tietävät, että ilman paria on vähän hankala tanssia, mutta jos sinulla ei ole paria kurssin alkaessa, ei hätää. Pari kyllä järjestyy. Minulle kävi juuri niin. Sain ihan hyvän parin, eikä meidän ryhmästä kukaan jäänyt ilman paria. Joten parin hankkimisesta ei tarvitse stressata. Mikä minusta on kuitenkin äärettömän tyhmää, on se, että monet tytöistä rupeavat kyselemään pareja jo heti lukion alkaessa. Muistan itsekin kun ykkösellä, varmaan joulun aikaan, sain jo kuulla, että kenellä kaikilla on jo pari. Se lisää ihan älyttömästi paineita niille, joilla ei ole ketään sellaista poikaa, jota olisi helppo kysyä.  Parhaista pojista suorastaan tapellaan ja tämä pariasia saattaa myös lisätä turhaa draamaa… Mikä sitten ratkaisuksi? Joko täytyy vaan itsekin kysyä paria todella aikaisin, tai sitten vain tyytyä niihin jotka jäävät jäljelle. Kun äitini tanssi wanhat, opettaja määräsi parit, ja ne valittiin ilmeisesti pituusjärjestyksessä. Miksei näin voisi olla nytkin? Jos ei muuta, niin se ainakin vähentäisi turhaa stressiä.
Ja se on myös todella tyhmää, että tyttö on aina se, joka kysyy poikaa, eikä toisin päin. Tämäkin asia voisi muuttua tasa-arvoisempaan suuntaan. Ja olisi tietysti kiva jos suomessakin pyydettäisiin tansseihin yhtä romanttisesti kun jenkeissä ;)

 

Mekko

Tytölle tärkein tansseihin liittyvä asia on tietenkin mekko. Ja mekoksi ei tietenkään kelpaa mikä vaan, vaan sen täytyy olla juuri tietynlainen tylliunelma, valtava kermakakku. Eihän siinä muuten mitään vikaa ole, mutta monen sadan euron hinta on kyllä aika suolainen kertakäyttömekosta. Onneksi ei ole välttämätöntä ostaa aivan uutta mekkoa, sopiva saattaa löytyä nettihuutokaupasta tai tuttavan kaapista. Minulla oli sinänsä hyvä tilanne, että äitini on taitava ompelemaan, joten hän teki minun mekkoni itse. Kyllä, en tilannut netistä jotain 400 euron mekkoa, vaan marssimme kangaskauppaan hakemaan (ainakin minun mielestäni) täydellisen väristä kangasta. Hinta ei päätä huimannut ja sen mitä puvussa säästin voin huoletta käyttää kesälomamatkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vanhoissa johonkin panostaa, niin se on se täydellinen puku. Omasta puvustani voin sen verran kyllä sanoa, että se ei ole tuollainen pinkki ;)

Kengät

Tanssiessa tärkeä asia on myös kengät. Niihin itse panostin ehkä eniten, koska minulla on niin pieni jalka, että siihen on todella vaikea löytää sopivan kokoisia ja kivannäköisiä kenkiä. Onneksi nettikaupat on keksitty. Joka tapauksessa kengissä tärkeintä on se, että ne ovat hyvät jalassa ja että niillä pystyy tanssimaan. Jos et ole pariasi paljoa lyhempi, kannattaa suosiolla valita ballerinat tai todella matalat korot. Itse olen koroilla sen verran kävellyt, että tiedän mitä tuskaa päivä niillä on. Jos taas olet lyhyt, kuten minä, voi korkoa olla enemmänkin, mutta kannattaa silti valita ennemmin vähän rumat mutta mukavat, kuin tosi hienot mutta hankalat kengät. Omat kenkäni ovat kiilakorot ja niissä on korkoa 7cm. Toivon, että päivä niillä sujuu ihan mukavasti. Ja niin, ballerinoista olen lukenut sellaisen vinkin, että ne kannattaa teipata kiinni jalkaan, etteivät ne irtoa kesken tanssin. 

Hiukset, meikki ja kauneuden hoito
Kommentti minkä useimmiten kuulee aikuisilta, kun puhuu wanhoihin liittyvistä kuluista, on se, että niihinhän panostetaan nykyisin melkein yhtä paljon kuin häihin! Se on kyllä ihan totta kun miettii mitä kaikkea vaaditaan. No totta kai pitää laitattaa hiukset kampaajalla ja käydä meikattavana ammattilaisella. Ja ennen tärkeää päivää pitää käydä kasvohoidossa ja manikyyrissä ja mahdollisesti solariumissakin, eihän siitä päivästä muuten tulisi yhtään mitään! Jälleen kerran korostan sitä, että miten paljon rahaa on oikeasti järkevää haaskata yhteen päivään. Hiukset toki käyn itsekin laittamassa kampaajalla, mutta kaikissa muissa asioissa pyrin säästämään, esimerkiksi meikin teen itse. Meiltä löytyy kotoa ammattitasoisia välineitä ja netti on pullollaan erinomaisia tutoriaaleja, joten miksi haaskata rahaa? Veikkaanpa, että kunnollisella harjoittelulla ja hyvillä välineillä meikistä saa ihan yhtä hyvän, ellei paremman, kuin ammattilaisella.
Ihon kuntoon kannattaa toki kiinnittää huomiota, mutta kasvohoidot sun muut ovat loppujen lopuksi turhia, jos iho on jo ennestään hyvässä kunnossa. Ja kynnet saa itsekin laitettua ihan siisteiksi.

Korut, laukut jne. 

Hiukset, meikki, puku ja kengät eivät suinkaan ole ainoita jotka kuluja aiheuttavat. Tarvitaan tietenkin iltalaukku, sopivat ulkokengät, takki tai turkis, jatkojen mekko ja kengät, sekä ilman muuta korut. Onneksi näissä voi hyödyntää vanhoja tavaroita ja esimerkiksi niitä koruja voi käyttää myöhemminkin.

Muuta 

Nyt kun olen lähinnä kritisoinut sitä, miten kauheasti tuo yksi päivä tulee kukkaroa keventämään, olisi hyvä keskittyä myös hyviin puoliin. Syy miksi wanhoihin ylipäätään lähdin, ei minulla loppujen lopuksi ollut se, että saan prinsessapäivän ja pääsen kerrankin tanssimaan, vaan se, että saan pitää hauskaa ystävien kanssa.  Kun sen pitää mielessä ja nauttii vain päivästä, on kaikki vaiva varmasti sen arvoista.Ja jos olet päättänyt, ettet halua tanssia, on sekin okei. Tanssiminen ei ole kaikkien juttu ja jokaisen pitäisi sitä valintaa kunnioittaa.  

Mutta joka tapauksessa wanhat ovat varmasti sellainen päivä, joka jää mieleen, joten ilman muuta niihin kannattaa osallistua jos yhtään vain kiinnostaa.

Joten nauttikaa tansseistanne, olivatpa ne sitten parin viikon tai vasta monen vuoden päästä!

- Vilma