sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Opiskelua elämää vai koulua varten?


Viime viikolla meidän koulussa oli unkarilaisia vieraita, kaksi tyttöä, jotka olivat voittaneet jonkinlaisen kilpailun ja pääsivät siis tutustumaan Suomen koulujärjestelmään.
He sattuivat kanssani parille samalle tunnille ja tuo vierailu sai minut miettimään tarkemmin Suomen koulujärjestelmää, varsinkin lukioiden kohdalla. Englannin tunnilla tuli esille kysymys, joka erityisesti jäi mieleeni. Opiskelemmeko elämää vai kokeita varten?
Luokka oli yksimielinen; ylioppilaskokeisiinhan lukio pääosin tähtää.
Miten lukiosta sitten saisi käytännönläheisemmän? Ammattikoululaisilla työskentely on juuri sitä käytännön työskentelyä, opetellaan niitä taitoja, joita tulevassa ammatissa oikeasti tarvitaan. Heillä on jo tiedossa mitä he tulevat tekemään ”isoina”, toisin kuin suurimmalla osalla lukiolaisista joille kurssien valitseminenkin voi tuottaa päänvaivaa. Miten sitä tietää mitä oikeasti tarvitsee tulevaisuudessa, kun ei tiedä edes mitä haluaa tehdä? Lukioon tarvittaisiin lisää sellaisia kursseja joista on hyötyä, lähtipä sitten tekemään mitä tahansa.
Yksi tällainen aine on tuttu jo peruskoulusta, nimittäin kotitalous. Sen kursseja tarvittaisiin ehdottomasti lukiossakin. Opiskelitpa myöhemmin mitä tahansa, ruokaa täytyy osata laittaa ja pyykit pestä. Ihmettelen siis, miksi se on kokonaan jätetty lukiosta pois. Peruskoulussa toki opitaan perustaitoja, mutta kertaus ei varmasti olisi kenellekään pahitteeksi.
Löytyy lukiostakin kursseja, joista on oikeasti hyötyä.
Esimerkiksi yksi matematiikan kurssi on käytännönläheinen, nimittäin talousmatematiikka. Se voisi olla pakollinen kaikille, sillä vaikka nykyisin on kaikki laskurit ja muut, on hyvä ymmärtää miten verotus toimii tai miten lainan korko määräytyy.
Myös kielet ovat aina hyödyllisiä; kielitaito on hyvä valttikortti töitä hakiessa ja tarpeen matkustaessa.

Itse kannattaisin näiden lisäksi myös terveystiedon ja yhteiskuntaopin kurssien lisäämistä. Mutta totuus on, että jokaisessa aineessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jokaisesta aineesta löytyy jotakin, josta on hyötyä myöhemmin elämässä, mutta myös paljon sellaista tietoa, jolla ei lukion jälkeen tee yhtään mitään.
Sama juttu on Unkarissa ja varmasti muuallakin.
Lukio on yleissivistävä oppilaitos ja yleissivistykseen kuuluvista asioista voidaan olla montaa mieltä.
Ehkä se onkin niin, että elämän tärkeimmät opetukset opimme jossain ihan muualla kuin koulussa. 

xxxxx
Taas kolumni, joka ilmestyy siis ensi viikolla Itä-Savossa. Pääsette lukemaan tämän 
nyt jo aikaisemmin, koska miulla ei ollut aikaa, innostusta eikä materiaalia (siis kuvia) tehdä muunlaista postausta, mutta en kuitenkaan halunnut olla postaamatta.
Ja miksipä ei? 

Mutta nyt jatkan terveystiedon lukemista, ensi viikolla alkaa koeviikko ja oon pulassa 
jos en rupee nyt tekemään jotain.
Katsotaan sitten jos kehittelen jotain vähän erilaista :)

- Vilma 



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Still believe in magic? Oh yes I do








Joku päivä sporttisena lähdössä pumppiin ja yhden aamun asukuvat. Teinipeilit on vaan niin helppoja, mut pitäis kyllä joku päivä käydä ihan kunnolla kuvailemessa.
Huivit on kivoja, oon nyt yrittänyt opetella pitämään niiden iänikuisten tuubihuivien lisäksi ihan tavallisiakin.






Kaksi tämän hetken suosikkibiisiä. Miun huoneessa soi lähes aina spotify jos en tee mitään keskittymistä vaativaa. 



Näin mie opiskelen matikkaa. Onneks tuo viitoskurssi on paljon helpompi kun seiska, joka miulla myös on tässä jaksossa. Äsken tuskailin varmaan tunnin yhden tehtävän kanssa kun en tajunnut kattoo esimerkeistä, että miten se pitäis tehdä...
No tän jakson kun vaan selvii niin sitten on hetkeks taukoo kaikesta laskemisesta.



Mammuttimarkkinoilta löytyi tuollainen uutuus ja pakkohan sitä oli maistaa.
Ei mitään erityistä, mutta ihan syötävää. 




Sokoksella oli viime viikolla 3+1 päivät, ja tällaiset ostokset lähti sieltä mukaan.
Olin jo pitkään haaveillut Tangle Teezeristä, mutta koska hinta on niin kova, en raaskinut ostaa.

Nyt se kuitenkin oli tarjouksessa, 10.90€, joten pitihän se sitten ostaa.
Parin päivän testauksen jälkeen voin sanoa, että olen ihan tyytyväinen. Loppujen lopuksi se ei ero hirveästi tavallisista harjoista, mutta on kuitenkin kätevämmän kokoinen, helpompi puhdistaa ja muutenkin hyvä ja toimiva.
Tuo käsirasva oli 2€, joten ei todellakaan pahan hintainen ja ainakin kuivuu paljon nopemmin kuin ne mitä olen aiemmin käyttänyt.



Ostin myös sillä reissulla tuollaisia Macadamia pähkinöitä. Missään ei silloin lukenut hintaa ja ajattelin, että noh ei ne nyt kauheasti voi olla, mutta vielä mitä, ne maksoi 3.50.
Jos olisin tiennyt, en olisi ostanut, sillä ei nuo todellakaan mitenkään erikoisia ollut.
Mutta tulipahan maistettua.



Olen nyt lähiaikoina ostanut myös kaksi ripsaria, mikä on aika harvinaista, koska yleensä miun ei tarvitse ostaa niitä kovin usein. No tuon Maybellinen Rocket Volume Expressin ostin wanhoihin, koska tarvitsin sinne vedenkestävän ja muutenkin uuden ripsarin ja ajattelin, että käytän sitä sitten sen jälkeenkin. Olin lukenut tuosta jostain blogista, jossa sitä kehuttiin, joten päätin sen sitten ostaa. No wanhoihin se olikin just hyvä, mutta jos olisin ollut viisas, en olisi kuitenkaan ostanut sitä vedenkestävänä, koska se on niin hankala pestä pois.
Normaalisti miulle riittää vaikka ihan pelkkä vesi, mutta tuohon tarvitsee kaikki ihme tökötit, eikä siltikään lähde kunnolla pois.

Ei siis auttanut muu kuin marssia muutaman päivän päästä uudestaan kauppaan ja ostaa joku ei-vedenkestävä ripsari. Tuota Lorealin Volume Million Lashes Excessiä oli myös kehuttu blogeissa ja se on miunkin mielestä ollut todella hyvä, vaikka hieman liian kallis olikin. 
No kuitenkin nuo molemmat on kelpo ripsareita ja pidentää ja tuuhentaa mukavasti. 


Jotta tää ei nyt menis liian materialistikseks taidan kertoo vähän kuulumisiakin.
Perjantaina loppui mediakerho, mikä on toisaalta vähän haikeeta, kun oon sitä nyt kahdeksan viikkoo pitänyt, mutta toisaalta helpotus, koska nyt on yks stressinaihe vähemmän.
Koulussa on ehkä vuoden rankin jakso meneillään ja kahden viikon päästä on jo koeviikko...
Ootan niin kovasti ens jaksoo, joka on rennompi (kympin aamut!).

Niin ja ens kesän suunnitelmat on myös selvillä. Kesäkuun alussa oon taas töissä ja sitten 28. päivä onkin jo lähtö kohti Jenkkejä. Sieltä palailen sitten 2.8 ja sitten kerkeän pari päivää lomailla ennen koulun alkua. Mutta 97 päivää enää <3

 Tuosta reissusta tuun varmaan tekemään ennakkoon jonkinnäköistä postausta ja toki sitten kesällä paikan päältä laittelen kuulumisia. Ostin miun pädiin semmosen kameraliittimen, joten voin silläkin sitten blogia päivitellä.

Mutta nyt taidan vielä tehdä äikän läksyjä ja sitten loppuillan taidankin viettää Pretty Little Liarsin parissa. 


- Vilma 






sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Asiaa ennakkoluuloista

Tällainen aihe siis tällä viikolla. Tämä samainen teksti ilmestyy ensi perjantaina Itä-Savossa Xon-palstalla, mutta päätin nyt julkaista sen täälläkin. Suurin syy on se, että haluan päästä mahdollisimman helpolla, mutta tärkeä aihe kuitenkin, joten miksen julkaisi tätä täälläkin.
Kuvat otettu WeHeartItistä.





Kun tapaat uuden ihmisen, mikä on ensimmäinen ajatuksesi? Ajatteletko heti, että tuohon voisi tutustua vai oletko varautunut? Olen hiljattain alkanut pohtia ihmisten ennakkoluuloja. Enkä puhu nyt vain ennakkoluuloista tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan, vaan yleisesti kaikenlaisesta varautuneisuudesta yksittäisiä ihmisiä tai miksei asioitakin kohtaan.
Minkälaisen kuvan annan itse niille, jotka eivät minua tunne? Liikkuuko minusta juoruja, joiden perusteella ihmiset muodostavat mielipiteen minusta? Ennakkoluuloilta ei voi välttyä. Vaikka kuinka haluaisi tutustua ihmisiin tai asioihin avoimesti, muodostaa silti mielipiteen jo ennen, kuin tuntee kunnolla.

Varsinkin nuorilla on taipumus arvioida ihmistä pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella. Ihmisen arvon määrää valitettavan usein ulkonäkö, raha tai suosio.
Ei haluta edes tutustua, vaan ihminen tuomitaan alempiarvoiseksi vain sen takia, että hänellä ei ole vaikka tietynlaisia vaatteita. Ja kaverin mielipiteitä kuunnellaan liiankin hanakasti.
Joskus mielipiteisiin vaikuttaa myös yhteiskunta. Yksi tällaisia asioita on esimerkiksi suhtautuminen ulkomaalaisiin. Ylipäätään ihmiselle on tyypillistä, että erilaisuutta vieroksutaan. Nykyisin monien vähemmistöjen asemaa koetetaan parantaa, mutta silti monet ihmiset suhtautuvat heihin varautuneesti. Oli se sitten ihonväri tai uskonto, erilaisuus koetaan uhkana ja tietyistä ryhmistä muodostuu helposti stereotypioita. Pitäisi pitää mielessä, että eiväthän kaikki suomalaisetkaan ole samanlaisia!

Ennakkoluuloja voi olla vaikea murtaa, mutta hyvä alku on jos tiedostaa omat ennakkoluulonsa. Kannattaa ainakin ottaa oikeasti selvää ennen kuin muodostaa lopullisen mielipiteensä. Niin kuin vanha sananlaskukin sanoo, ei pidä tuomita kirjaa kannen perusteella.

Totta kai minullakin on ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan ja leimaan tietynlaiset ihmiset liian nopeasti, mutta olen yrittänyt päästä niistä eroon. Koskaan ei voi tietää minkälainen elämäntarina tuntemattomalla ihmisellä on ja mitä hän on joutunut kohtaamaan. Juuri tämän takia yritän suhtautua kaikkiin avoimesti ja ystävällisesti.

Ja niin kuin Eminem sanoo:




Toivottavasti tykkäsitte vähän tällaisesta erilaisesta postauksesta. Ensi viikolla jos viimein saisin tänne jotain valokuviakin. 

- Vilma 


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Alkuvuoden kirjoja

Tällainen postaus tällä kertaa, koska en ole pitkään aikaan mitään kirjoista puhunut.
Tässä siis kirjat, jotka olen nyt alkuvuoden aikana lukenut, tai joita olen parhaillaan lukemassa.

Ehkä hieman tylsähkö aihe, mutta olen aina tykännyt lukemisesta ja yrittänyt myös pitää kirjablogia (joka tosin jäi), joten kirjoitan näistä nyt täällä.
Tavoitteenani on siis tänä vuonna lukea 30 kirjaa, tällä hetkellä vauhti näyttää ihan hyvältä.
 Nämä eivät ole mitään varsinaisia kirja-arvosteluja, mutta voi tästä silti hyviä lukuvinkkejä saada!


John Verdon- Numeropeli , 573 sivua
Ensimmäinen kirja jonka luin tänä vuonna. En hirveästi lue dekkareita, mutta tämä vaikutti niin kiinnostavalta, että pakko se oli lainata. Enkä kyllä pettynyt. Jos sivumäärä ei hirvitä, saa tästä jännitystä pitkäksi aikaa. Nerokas ja oivaltava kirja.
Arvosana: 9+


Abigail Gibbs- Illallinen vampyyrin kanssa, 542 sivua
Teinihömppää ja vampyyreja. Jos niistä tykkää niin tämä kannattaa lukea. Ihan hyvä, ei mikään erityinen lukukokemus. Kyllä tämän nyt kerran lukee ja jatko-osatkin varmaan lainaan, mutta suurempaa ihastusta tämä ei herättänyt.
Arvosana: 8-


Theo Lawrence- Salatun voiman kaupunki, 404 sivua
Koska rakastan dystopioita, piti tämäkin katsastaa. Tyypilliseen Romeo ja Julia- juoneen on tuotu jotain uutta, mutta silti kirjan idea jäi vähän laimeaksi. Ihan ok, sen enempää en voi tästä sanoa. Ei jäänyt mieleen, enkä todennäköisesti lukisi uudestaan.
Arvosana:


John Green- Tähtiin kirjoitettu virhe, 340 sivua
Tästä kirjasta olin kuullut paljon hyvää, joten lainasin sen heti, kun sen kirjastosta bongasin.
Syöpää sairastavien nuorten rakkaustarina todellakin kosketti ja kirja on niin kauniisti ja harkitusti kirjoitettu, että siitä olisi vääryys sanoa mitään pahaa. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt jotain kirjaa lukiessani. Tästä on tulossa nyt keväällä elokuva, jonka aion ehdottomasti käydä katsomassa! Yksinkertaisesti ihana kirja.
Arvosana: 10- 


Veronica Roth- Divergent-trilogia, 487+525+526 sivua
Näistä kirjoista en tee nyt mitään yksittäisiä esittelyjä/ arvosteluja, vaan puhun tästä sarjasta yleisesti.Näin tuosta Divergentistä elokuvatrailerin muistaakseni joskus marraskuussa ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Näitä kirjoja ei siinä vaiheessa ollut ilmestynyt suomeksi, joten päätin toivoa englanninkielistä versiota ensimmäisestä osasta joululahjaksi. 
No sitä en saanut, mutta pistin sitten tilaukseen. Ensimmäisen osan luettuani, tilasin myös loput trilogian kirjat. Tällä hetkellä olen lukemassa viimeistä osaa ja tähän mennessä olen tykännyt kovasti. Ensimmäinen osa on ehdottomasti paras, mutta ei kakkososakaan mikään huono ollut. Näistä tulee aika paljon mieleen Nälkäpeli, joten jos siitä tykkää, tykkää varmasti myös tästä sarjasta. Suosittelen. Vain ensimmäinen osa on ilmestynyt suomeksi, joten jos ei halua odottaa, kannattaa trilogia lukea englanniksi. Ei ole todellakaan liian vaikeaa kieltä.

Arvosana koko sarjasta tähän mennessä: 9-


Jane Austen, Järki ja tunteet, 339 sivua
Viimeisenä täytyy vielä mainita kirja, jota olen parhaillaan lukemassa äidinkielen kurssille. Meidän siis piti valita joku klassikkokirja ja valitsin tämän. En ole ikinä oikein jaksanut lukea klassikkoja, ja tämänkin lukeminen on välillä vähän puurtamista. Nyt olen menossa noin puolessa välissä ja tuntuu, että juoni ei ole edennyt ollenkaan. Mutta kuuluu yleissivistykseen ja aion tämän sinnikkäästi lukea loppuun.
Arvosanaa en tässä vaiheessa anna.


Mitäs tykkäsitte? Ensi viikolla koetan tehdä jonkun ihan ”normaalin” postauksen, jos vain ennätän kuvailemaan. Nyt taidan vielä tehdä kouluhommia ja sitten rentoudun loppuillan varmaan jonkun hyvän leffan parissa :)

- Vilma 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Hiihtoloma





Vietin tämän vuoden hiihtoloman tuolla pohjoisessa...

 


Meidän hotelli oli Kuusamon Tropiikki, josta oltiin vuokrattu tuollainen mökki, tai no paritalo se varsinaisesti kyllä oli. Laitettiin suurimmaksi osaksi itse ruokaa mm. tuollaisia herkullisia aamupaloja. 









Kiva yllätys oli, että iskän serkun perhe oli myös samoilla seuduilla, joten paljon vietettiin myös heidän kanssaan aikaa. Oli ihanaa nähdä poikia pitkästä aikaa. Käytiin kylpylässä, pulkkamäessä ja oleskeltiin vaan "mökeillä". Ja kävin mie jopa hiihtämässäkin!











Ja jos tuonne asti lähtee, täytyyhän sitä käydä myös laskettelemassa! 
Oli todella hauskaa ja mie ainakin tykkäsin kovasti.



Meidän hotellilla on myös Angry Birds Activity Park, jossa käytiin poikien kanssa.
Pienemmille suunnattu, mutta lapsenvahtina on aina kiva olla.



Elias 





Ja sieltä löytyi myös miun lempiravintola O`Learys, jossa käytiin pariin otteeseen.
Harvard Club Sandwich ja BBQ Pulled Pork Quesadillas 

Mutta kokonaisuudessaan mukava ja rentouttava loma. Sain kaivatun tauon kaikista koulujutuista.
Mutta nyt nautin vielä viimeisestä lomapäivästä.

Ja ainiin, sain viimein kauan kaivatun tiedon ensi kesää koskien.
Sen tulen nimittäin viettämään Seattlessa ja Vancouverissa 


- Vilma