Moi! Nyt alkaa blogissa uusi aika.
Koska en kerkeä bloggaamaan kun ehkä kerran viikossa, niin aattelin muuttaa
vähän tätä tyyliä, että voisin blogata useemminkin. Ehkä kirjottelen jotain
ihan pieniä postauksia ja sitten sunnuntaina on aina semmonen viikon kuvat
kooste, tai millon nyt kerkeenkään sen kirjottamaan.
Ja vähän enemmän myös jotain omia mietteitä ja kaikkea tämmöstä.
Ja vähän enemmän myös jotain omia mietteitä ja kaikkea tämmöstä.
Eli siis olkaapa hyvät, nyt on luvassa niitä ihan oikeita tinakenkätytön (ja
stalkkaajan) tunnustuksia:
Kuten tästä blogista ja facebookista ja muusta on jo ehkä saattanut
huomata, oon nyt jo heti lukion alussa aika pahasti ihastunu.
Mie oon siitä puolin kait tavallaan outo, etten koskaan oo ihastu niihin suosittuihin tyyppeihin tai pahoihin poikiin, vaan niihin söpöihin, kiltteihin ja vähän hiljasempiin tyyppeihin.
Tavallaan niihin joilla miulla vois oikeesti olla mahiksia.
Niin on siis käyny nytkin, oon taas ihastunu yhteen söpöön poikaan, ja ollu sen takia lähiaikoina tosi pirtee ja energinen ja kaikkee.
Ja sitten siihen tän vuodatuksen ideaan: oon huomannu että ihastumisella on myös jonkinlaisia psykologisia vaikutuksia tai näin myös muihin ihmisiin.
Miulle on availtu ovia, hymyilty ja oltu muutenkin ystävällisiä ja joskus aikoja sitten yks tyyppi myös iski miulle silmää.
Kaikki samaan aikaan kun oon ollu ihan mielettömän ihastu johonkin toiseen.
Mie oon siitä puolin kait tavallaan outo, etten koskaan oo ihastu niihin suosittuihin tyyppeihin tai pahoihin poikiin, vaan niihin söpöihin, kiltteihin ja vähän hiljasempiin tyyppeihin.
Tavallaan niihin joilla miulla vois oikeesti olla mahiksia.
Niin on siis käyny nytkin, oon taas ihastunu yhteen söpöön poikaan, ja ollu sen takia lähiaikoina tosi pirtee ja energinen ja kaikkee.
Ja sitten siihen tän vuodatuksen ideaan: oon huomannu että ihastumisella on myös jonkinlaisia psykologisia vaikutuksia tai näin myös muihin ihmisiin.
Miulle on availtu ovia, hymyilty ja oltu muutenkin ystävällisiä ja joskus aikoja sitten yks tyyppi myös iski miulle silmää.
Kaikki samaan aikaan kun oon ollu ihan mielettömän ihastu johonkin toiseen.
Oon myös kuullu, että muillekin on käyny näin, joten oon
alkanu miettii onko siinä oikeesti joku psykologinen tai tämmönen vaikutus. Tai
onko se joku semmonen, että sillon on jotain feromoneja ym. enemmän kun on
rakastunu?
Vai johtuuko se vaan yksinkertasesti siitä, että on niin ilonen ja onnellinen, että se hyvä tuuli tarttuu?
Vai johtuuko se vaan yksinkertasesti siitä, että on niin ilonen ja onnellinen, että se hyvä tuuli tarttuu?
Vähän pohdittavaa siis :) Ja niin tätä aihetta ja kaikkee muutakin saa kommentoida. En mie pure ;)
Saatte nyt muuten tietää miusta aikas paljon, koska tallensin koneelle varmaan
ainakin sata noita ”and that`s who I am” juttuja.
Niitä sitten tiputtelen tänne tekstien sekaan ja näin. Ja sitten kaikkea muuta kivaa.
Niitä sitten tiputtelen tänne tekstien sekaan ja näin. Ja sitten kaikkea muuta kivaa.
Mutta huomenna siis luvassa (ehkä) se varsinainen postaus
mm. uusia vaatteita esittelen ja vähän stressaan koeviikosta.
Mutta siitä sitten huomenna, nyt meen lukee Saksaa.
Biss Dann!
- - Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti